Siirry pääsisältöön

Tekstit

  MUUTTUUKO IHMINEN JA MITÄ SITTEN? ”Kaikki virtaa, Herakleitos sanoi jo ennen ajanlaskun alkua.   Antaa siis ihmisen muuttua. Olisi aika kurja kuolla uskollisena nuoruuden ihanteille.” Teen huhtikuisena viikonloppuna mielenrauhaani järkyttävän havainnon: minusta on helpottavaa, että lumet sulavat ja kevät tulee iholle. Miten minä marraskuun ihminen ajattelen nyt näin?  Kerään näköjään kaikenlaisia traumoja kulkiessani, niin kai useimmat meistä. Voisin varmaan kirjoittaa omistani kirjan. Alkaen siitä, kun pienenä oli pakko kotona maistaa sienikeittoa ja hiihtää koulussa kilpaa.” Edessä oleva kesä herättää minussa edelleen tiettyä rauhattomuutta, kuten aikaisempina vuosinakin. Vuodenaika on jotenkin liian hektinen, siitä pitäisi nauttia ja ottaa kaikki irti. Laiskana ihmisenä olen toki mielelläni kesälomalla, joka minulle palkansaajana suodaan. Mutta kun nurmikkokin vaatii osansa ja sitä on minulla useammassa kuin yhdessä pitäjässä. Hyvästi! Mutta lumien häipyminen helpottaa j
Lähetä kommentti
Lue lisää
Uusimmat tekstit
  MATTI KUUSELA HAAPAMÄEN RADALLA   ”Haapamäen radasta ja sen kiskobussiliikenteestä voisi ja olisi syytä kirjoittaa aika ajoin vakavaa journalismia. Alkaen siitä, että tuon tuosta radalle ja siltä pois pääsemisessä on omat hankaluutensa.”   ”Matkustan kiskobussilla Vilppulasta Tampereelle. Myös Matti Kuusela on matkustanut.”  Kirjoitin näin Facebookiin vuoden 2024 hiljaisen viikon maanantaina aamutuimaan istuessani Dm 12:n yksikön 4401 kyydissä siinä heti ohjaamon takana styyrpuurin puolella jossain Juupajoen vaiheilla. Kyse ei ollut journalismista. Sitä tehtiin vasta iltapäivällä, kun Aamulehden toimittaja teki minusta juttua. Istuimme puolitoista tuntia TAYS Hatanpään palliatiivisen osaston omaisten huoneessa ja olimme totuudellisia. Ennen istumistamme siellä valokuvaaja otti minusta kuvia sairaalan kappelissa. Edellisen kerran minua kuvasi Aamulehteen toimittaja Matti Kuusela Vilppulan hautausmaalla. Lopputuloksena oli harvinainen minusta otettu kuva, jossa likipitäen hymy
Lähetä kommentti
Lue lisää
  ROVASTIN KANSSA MATKALLA ”Yhteistä matkaa on hyvä lisä mänttäläiseen kotiseutukirjallisuuteen.” Arja Karppinen: Yhteistä matkaa (Sananjuuri 2023) Mäntän ja sittemmin Mänttä-Vilppulan seurakunnan kirkkoherrana vuosina 1995–2013 olleen rovasti Arja Karppisen muistelmateos Yhteistä matkaa on tekijänsä oloinen: lempeä kirja. Se keskittyy paljolti nimenomaan seurakuntaelämään ja miksi ei niin tekisi – kirjoittaja tunnetaan nimenomaan siitä. 18 vuotta kirkkoherrana ei kerro koko totuutta, sillä kaiken kaikkiaan Karppiselle kertyi työvuosia paikallisessa seurakunnassa 33. Hän aloitti ylimääräisenä lehtorina, tuli sitten vuonna 1989 tapahtuneen pappisvihkimyksensä jälkeen ylimääräiseksi apulaiseksi ja seuraavaksi kappalaisen virkaan, josta hänet sitten vuonna 1995 äänestettiin seurakunnan johtoon. Karppinen hoiti kirkkoherrakaudellaan myös pitkän aikaa lääninrovastin tehtäviä Ruoveden rovastikunnassa. Vuosista on kertynyt kerrottavaa ja varmasti paljon on jäänyt eli jätetty myös kertom
Lähetä kommentti
Lue lisää
  EI SIITÄ EHJÄÄ SAA ”Jonain huonounisena yönä yli kuusikymppinen laskee elämän tilikirjan merkintöjä ja jää miinukselle. Virheet vaivaavat enemmän kuin onnistumiset ilahduttavat.” Laskiaissunnuntai meni ja -tiistai. Kirkkovuodessa alkoi pääsiäistä kohti viettävä paastonaika. Sen alkajaisiksi tarkastelin huonounisena yönä elämääni ja tein havainnon, jonka voin tehdä ihan missä kohdin vuotta tahansa: ei minun elämästäni ehjää saa. Enkä puhu päätäni tai jalastani. ”Kehtaan sanoa tehneeni monissa kohdin priimaa jälkeä, mutta en kaikessa. Aina ei ole osannut, on ollut ajattelematon, harkitsematon. Nuorempana piti päteä.” Noin yleisesti ottaen vähän väliä jokin on mennyt pieleen. Olemisessani isänä, aviopuolisona, isoisänä ja niin edelleen on tuon tuosta ollut toivomisen varaa. Työelämässä olen epäonnistunut monituisia kertoja    seurakuntapappina, vankeinhoidon palkkarullissa, sairaalapappina ja työnohjaajana. Kehtaan sanoa tehneeni monissa kohdin priimaa jälkeä, mutta en kaikessa.
1 kommentti
Lue lisää
  VANHAA MUISTELLEN Väinö Paunu Oy:n muistolle: oli tunnelmaa Lähes satavuotias liikennöitsijä Väinö Paunu Oy lopettaa toimintansa. Uutinen pysäytti sattuessaan helmikuun 2024 alussa korviin radiosta ja ja silmiin sanomalehden nettisivulta. Yrityksen ensimmäinen linja vuonna 1926 oli Tampere-Mänttä. Yhtiön autot ovat olleet osa tamperlaista historiaani. Paunun tallit Nekalassa kuuluivat nuoruuteni maisemaan. Ollessani vuonna 1982 potilaana Pikonlinnan sairaalassa muistan joku ilta pussailleeni tyttöystävääni hyvästiksi Paunun bussin ovenpielessä, numero 70 oli linja, joka ajoi sinne ja sieltä. Tuo urhea tyttö on kulkenut kanssani  yli neljäkymmentä vuotta, Paunu lopettaa nyt.   Ei linjalla: Paunulainen Paarlahden kulmilla 2011. Ei linjalla 2024. Viitisen vuotta kuljin paunulaisilla töihin Tampereen keskustasta Pitkäniemen sairaalaan, 70 ja 71 olivat ne linjat.     Paluumatkalla piti jännittää, ehtisinkö vaihtaa Matka-Mäkelän kello 16.15 lähtevään Keuruun pikavuoroon. Joskus ehdin,
Lähetä kommentti
Lue lisää
  ”JUST GOT PAID” Marginaalikirjailijan tilipäivä   Korvissani soi ZZ Topin albumi Rio Grande Mud vuodelta 1972 ja siltä kappale Just Got Paid.   Niinpä niin: perjantaina kolahti pankkitililleni Geldtransit saksalaiselta BoD:ltä, jonka kautta olen viimeisen vuosikymmenen aikana julkaissut aina ajoittain jotain. Suorituksen myötä tuli aika summata marginaalikirjailijan tulovirta teoksista viime vuodelta. Se on vuolas, useita kymppejä. Olen iloinen: iloitsen siitä, että minun ei tarvitse elää kirjoittamisella, vaan aika usein suuni kiinni pitämisellä. Vaikka ei sekään aina helppoa ole. Sairaalapappina olen monesti terveydenhoidon marginaalissa ja kirkon kentässä kutakuinkin aina, mutta saan työnantajaltani kuukausipalkan, jolla maksan laskuni. ”Olen iloinen: iloitsen siitä, että minun ei tarvitse elää kirjoittamisella, vaan aika usein suuni kiinni pitämisellä. Vaikka ei sekään aina helppoa ole.” Vuonna 2023 painettuja kirjojani myytiin netin kautta muutama, samoin e-kirjoja o
Lähetä kommentti
Lue lisää
  TOISELLE KYMMENELLE Kunnes toisin on   ”Iltapäivällä tilaisuus ikäihmisille. Oltuani nyt töissä liki neljä viikkoa vuorotteluvapaan jälkeen, olen edelleen sen verran hileessä, että oli pakko laittaa jotain oikein paperille.” Näin alkoi ensimmäinen Paarlahden leveydeltä -blogi tammikuussa 2014. Olin tuolloin tosiaan juuri palannut vuorotteluvapaalta, jolla olin ollut lähes koko edellisen vuoden. Tuohon aikaan sellainen ylellisyys oli mahdollista. Sen vuoden oppeja oli se, että ihminen voi luopua paljosta kokematta vielä luopuvansa mistään. Vuorottelijan arki oli korkeintaan köyhän leikkimistä: mistään vyön kiristämisestä on turha puhua, jotta ei rienaa niitä, joilla on tedellinen talouden tiukkuus kiusanaan. Vapaalla oli mukava olla, hullumpaa ei ollut siltä palatakaan. Seuraavat neljä ja puoli vuotta tulivat sujumaan suht koht tasaisesti mitä en tietenkään tuolloin tiennyt. Vene keikkui kunnolla vasta syyskuussa 2018. Mutta se ei ole tämän tekstin aihe. ”Kymmenessä vuode
Lähetä kommentti
Lue lisää